Päijät-Hämeen vilja-alan historiaa

 
Kuva: Polttimo Yhtiöt

Vuonna 1866 voimaan tullut asetus kielsi kotitarvepolton ja viinan valmistus siirtyi luvanvaraisiin polttimoihin, joita vuonna 1919 alkaneeseen kieltolakiin mennessä oli perustettu yli kahdeksankymmentä. Kilpailu oli kovaa ja yksityisistä polttimoista jäljelle jäi vain vuonna 1883 perustettu Lahden Polttimo.

Lahden Polttimo myi alkoholin valmistuksen yhteydessä valmistetun hiivan leipomoille ja hyödynsi itse hiivaa paloviinan valmistuksessa. Mallasta valmistettiin ohrasta viinan valmistuksen raaka-aineeksi, mutta maltaan myynti panimoille alkoi varsinaisesti vuonna 1934 kieltolain päättymisen jälkeen. Lahden Polttimolla oli hetken aikaa oma panimokin, joka valmisti ja myi olutta kansalaisille, mutta vuonna 1912 perustettu Mallasjuoma Oy nosti Lahden varsinaiseksi olutkaupungiksi. Perinnettä jatkaa nyt Oy Hartwall Ab uudessa panimossaan.

Lahtelaisen leipomoteollisuuden peruskiven muuraajina voidaan pitää Kalle ja Vilhelmiina Heleniusta, jotka perustivat kaupunkiin vuonna 1909 Oululaisen Kotileipomo –nimisen yrityksen, joka sotien välisenä aikana kasvoi teollisuuslaitokseksi. 1958 lähtien leipomo tuli osaksi Fazer leipomot konsernia ja kehittyi Suomen suurimmaksi leipomoyksiköksi. 1971 Lahteen rakennettiin Fazerin tarpeisiin oma mylly, joka myöhemmin on laajentunut myös ulkopuolisiin toimituksiin ja näin kasvanut Suomen suurimmaksi mylly-yksiköksi.

Vuotta aikaisemmin oli toimintansa aloittanut Lahden Osuuskaupan leipomo. Sodan jälkeen kaupungin asukasluku kasvoi ja leipää kului enemmän. Karjalan siirtoväen mukana kaupunkiin muutti neljä leipomoliikettä Viipurista.

Lahtelaisen leipomoperinteen eräs kulmakivi, Sinuhe, sai alkunsa 1940-luvulla Raili Valtarin harjoittamasta kahvilatoiminnasta. Varsinainen leipomotoiminta alkoi 1960-luvulla, kun Valtarin vanhempien perustama Oululaisen leipomo myytiin Fazerille. Sinuhen oma leipomorakennus valmistui vuonna 1970. Tällöin tuotteita alettiin oman myynnin lisäksi valmistaa myös vähittäismyyntiin.

Vilja-alan toimijoiden keskinäisen, oma-aloitteisesti käynnistyneen yhteistyön voidaan sanoa olleen merkittävä suunnannäyttäjä koko alueen teollisuuden kehittämisessä. Alueen elinkeinostrategia pohjautuu klusteripohjaiseen kehittämismalliin, jonka hyödyt viljaklusteri on jo toiminnallaan osoittanut.